Mmm... Miksi kirjoitan aina tupakista ja alkomahoolista;o Alkaa jo itseäkin pikkuisen kyllästyttämään, mutta sanalla sanoen voisin kertoa, että älkää antako sen häiritä! Ja läimäyttää pirteän hymyn kasvoiltani.

Huomioikaa PIRTEÄN. Olen todellakin räkättänyt syylle, miksi perustin jo kolmannen toiminnassa olevan blogini - paha olo. Jos käyttäisin sanaa "lol", se toimisi tässä välissä mainiosti!
Tänään koulussa kirjoitin äikän tunnilla aiheen, mikä liittyi juuri tuohon, miksi räkätin. (;)     Naurettavaa aina valittaa - kaikki on huonosti - ja kädet kymmenillä viilloilla kerta toisensa jälkeen. Miksi ei sitten ajatella niitä hyviä, onnellisia asioita? Ei, kun pitää ajatella kaikki surut ja huolet samaan syssyyn ja jättää ilot ja hyvät mielet taka-alalle, katos kun nyt menee huonosti!
    Niinniin. Olen pyräyttänyt elämääni positiivisen ilmeen ja asenteen ja karauttanut ohitse typeristä teini-angsti-suru -hetkistä. Niitä kun näyttää niin monella olevan ihan kylliksi.
Pahinta tässä on kuitenkin se, että kellekkään läheiselle ei ole sattunut mitään, eikä itsekään kyhjötä missään pyörätuolissa toivottomana.
Jos toinen vanhemmista vaikka menehtyisi, asiat olisivat totaalisesti huonosti. Sitä kannattaa miettiä siinä tilanteessa kun vetää ranteet auki ja näyttää äidille sanoen vitun huoraksi, samalla kun kävelee tupakalle.


Päästäänkin tupakkaan! "No mä poltan, ku kaikki menee perseelleen". Savuttoman vastalause:
"Mulla ei mene kaikki perseelleen, ku en polta!" tai "Jos mulla menee kaikki perseelleen, niin meen pyöräileen, napit korvilla tottakai!".
Savuton siis mielestäni keksii paaaaljon paremmat tekosyyt, jotka ovat todellakin toimivammat. Voisin tehdä tästä vaikka seinän kokoisen esitelmän - kissan kokoisin kirjaimin - koulun seinään ja aiheuttaa suuria erimielisyyksiä ja vihaa itseäni kohtaan, mutta oikeasti vain pohdiskelua siittä, että kannattaako se nyt ihan oikeasti?

Hypätään takaisin teiniangstiin. HALOOOO! Ajatelkaa niitä elämän positiivisia asioita, teillähän on kaikki! Eivät Zimbabwessa asuvat lapset huuda telkkariin "vittu elämä on perseestä".
Tai kysykääpä syöpää sairastavalta ikäiseltänne, että kuinka huonosti ne asiat ovatkaan? En usko, että tyyppi kovin kauheasti puhuu elämän huonoista asioista.
Ja sitten on pyörätuolissa istuvat. Elämänasenne on heillä niin kohdallaan! "Kyllä mä tästä vielä kävelemään lähden", sanoo kaveri ja väläyttää kasvoilleen maailman onnellisimman hymyn.


Jos jaksan, muistan ja viitsin, niin lisään tänne joskus sen äikän aineeni! :)

*sanoo tyttö, ja väläyttää naamalleen pirteimmän näkemänne hymyn!*

Paperista
Jos saatte teksteistäni yhtään mitään irti, niin vinkatkaa muillekin, ja kommentoikaa boxiin, että mitä mieltä olette. :') Didiidiiii.