Mmm... Miksi kirjoitan aina tupakista ja alkomahoolista;o Alkaa jo itseäkin pikkuisen kyllästyttämään, mutta sanalla sanoen voisin kertoa, että älkää antako sen häiritä! Ja läimäyttää pirteän hymyn kasvoiltani.
Huomioikaa PIRTEÄN. Olen todellakin räkättänyt syylle, miksi perustin jo kolmannen toiminnassa olevan blogini - paha olo. Jos käyttäisin sanaa "lol", se toimisi tässä välissä mainiosti!
Tänään koulussa kirjoitin äikän tunnilla aiheen, mikä liittyi juuri tuohon, miksi räkätin. (;) Naurettavaa aina valittaa - kaikki on huonosti - ja kädet kymmenillä viilloilla kerta toisensa jälkeen. Miksi ei sitten ajatella niitä hyviä, onnellisia asioita? Ei, kun pitää ajatella kaikki surut ja huolet samaan syssyyn ja jättää ilot ja hyvät mielet taka-alalle, katos kun nyt menee huonosti!
Niinniin. Olen pyräyttänyt elämääni positiivisen ilmeen ja asenteen ja karauttanut ohitse typeristä teini-angsti-suru -hetkistä. Niitä kun näyttää niin monella olevan ihan kylliksi.
Pahinta tässä on kuitenkin se, että kellekkään läheiselle ei ole sattunut mitään, eikä itsekään kyhjötä missään pyörätuolissa toivottomana.
Jos toinen vanhemmista vaikka menehtyisi, asiat olisivat totaalisesti huonosti. Sitä kannattaa miettiä siinä tilanteessa kun vetää ranteet auki ja näyttää äidille sanoen vitun huoraksi, samalla kun kävelee tupakalle.
Päästäänkin tupakkaan! "No mä poltan, ku kaikki menee perseelleen". Savuttoman vastalause:
"Mulla ei mene kaikki perseelleen, ku en polta!" tai "Jos mulla menee kaikki perseelleen, niin meen pyöräileen, napit korvilla tottakai!".
Savuton siis mielestäni keksii paaaaljon paremmat tekosyyt, jotka ovat todellakin toimivammat. Voisin tehdä tästä vaikka seinän kokoisen esitelmän - kissan kokoisin kirjaimin - koulun seinään ja aiheuttaa suuria erimielisyyksiä ja vihaa itseäni kohtaan, mutta oikeasti vain pohdiskelua siittä, että kannattaako se nyt ihan oikeasti?
Hypätään takaisin teiniangstiin. HALOOOO! Ajatelkaa niitä elämän positiivisia asioita, teillähän on kaikki! Eivät Zimbabwessa asuvat lapset huuda telkkariin "vittu elämä on perseestä".
Tai kysykääpä syöpää sairastavalta ikäiseltänne, että kuinka huonosti ne asiat ovatkaan? En usko, että tyyppi kovin kauheasti puhuu elämän huonoista asioista.
Ja sitten on pyörätuolissa istuvat. Elämänasenne on heillä niin kohdallaan! "Kyllä mä tästä vielä kävelemään lähden", sanoo kaveri ja väläyttää kasvoilleen maailman onnellisimman hymyn.
Jos jaksan, muistan ja viitsin, niin lisään tänne joskus sen äikän aineeni! :)
*sanoo tyttö, ja väläyttää naamalleen pirteimmän näkemänne hymyn!*
Paperista
Jos saatte teksteistäni yhtään mitään irti, niin vinkatkaa muillekin, ja kommentoikaa boxiin, että mitä mieltä olette. :') Didiidiiii.
maanantai, 5. toukokuu 2008
Eli siis?
maanantai, 14. huhtikuu 2008
Kilot
Olen nähnyt vain puhuttavan laihdutuksesta, kerrottavan siitä, kuinka monta kaloria meni tänään. Mutta en ole nähnyt kommentteja siihen, kommentteja laihuuteen tai itsensähyväksymistä. Oletteko te tosiaan kaikki liian painavia, mutta vain mielestänne? Koen tämän asian melko erikoisena. En todellakaan väitä, että te nyt kaikki olisitte kertoneet olevanne lihavia! Ei. Te olette tekin sopivia ja monet tosi laihojakin. Siitä ei vaan muoti- sun muissa blogeissa puhuta. Joko ollaan sinut itsensä kanssa tai sitten vahditaan kokoajan mitä syödään, tai kolmantena vaihtoehtona se, että ei edes yritetä laihduttaa, vaikka tiedetäänkin se, että painoa tosiaan on liikaa.
Lipsuin vähän aiheesta. Tarkoituksenani oli kirjoittaa omista kiloistani ja tilanteestani.
Olen hyvillä raiteilla. Reilusti alipainoinen - v*ttu! En siis olekaan niillä "hyvillä raitella".
Harrastan nimittäin urheilua siinä määrin, että minun pitäisi syödäkin siinä suhteessa _todella paljon_. Syön mielestäni paljon, mutta edelleenkin syömiseni suhteessa liikkumismäärääni on liian vähäistä! En oikein vietä mitään mähöämisiltoja, en itseasiassa ollenkaan. Ehkä kerran puolessa vuodessa. Pituuttani en tiedä, ilmeisesti 153cm ja painoltani olen 41kg. Liikunnanopettajani sanoi, että nyt pitäisi ruveta syömään, koska liikun niin aktiivisesti.
Mahani ei kuitenkaan ole pieni. Tollanen söpö pömppis siinä pömpöttää, niin! Mutta luut minulla näkyy. Näytän siis orastavasti ruoattomalta afrikkalaislapsiraukalta. Laihuusihannoijat siis saattaisivat vain "huolia" minut, mutta tosiaan tuo söppänä pömppis on ehkä jonkinlainen este.
Se saakin masuni näyttämään isolta, jolloin en tavallaan ole laiha, ja jos kerron painoni masuni pömpöttäessä, niin eihän sitä kukaan usko. Ihannoin mahaani aamuisin = pieni.
"Christa et sä voi painaa niin vähän!" Enpä en. Mutta kun painan, punnitaanko?
Nyt kun paljastin nimeni, niin samalla voisin paljastaa ikänikin. Olen 14 - vasta täyttänyt.
Olen siis seiskalla (joojoo, tiedetääntiedetään;<). Oletan kuitenkin, etten ole muidenkaan mielestä mikään pissis (en ole), ja toivottavasti en vaikuta kovin teiniltäkään?
Olen ehkä ikäistäni... rauhallisempi? En häpeile, koska tiedän tasan tarkkaan sen, ettei kukaan edes välitä siittä, mitä sinä häpeät. Lisäksi myös tupakoinnit ja viinakset on jäänyt multa.
Kuulin myös tänään, kun yksi ikäiseni tyttö puhui vuotta vanhemmalle kaverilleen jokseenkin näin; "mentiin sit sinne ja mä otin yhen siiderin" .... Okei. Kyllä mullakin välillä huvittais vähän ryypätä, mutta en nyt vaan kaveripakosta. Kyllä ehkä tässä parin vuoden sisällä, mutta en jaksa vielä. Ei se ole sellaista. Teininähän sitä kaikki kokeilevat. Enkä osaa edes puhua siittä, miltä musta tuntuu, koska puhuminen on aika vaikeaa näin näppäillen! :)
Jatketaan,
paperista => Christa.
Lipsuin vähän aiheesta. Tarkoituksenani oli kirjoittaa omista kiloistani ja tilanteestani.
Olen hyvillä raiteilla. Reilusti alipainoinen - v*ttu! En siis olekaan niillä "hyvillä raitella".
Harrastan nimittäin urheilua siinä määrin, että minun pitäisi syödäkin siinä suhteessa _todella paljon_. Syön mielestäni paljon, mutta edelleenkin syömiseni suhteessa liikkumismäärääni on liian vähäistä! En oikein vietä mitään mähöämisiltoja, en itseasiassa ollenkaan. Ehkä kerran puolessa vuodessa. Pituuttani en tiedä, ilmeisesti 153cm ja painoltani olen 41kg. Liikunnanopettajani sanoi, että nyt pitäisi ruveta syömään, koska liikun niin aktiivisesti.
Mahani ei kuitenkaan ole pieni. Tollanen söpö pömppis siinä pömpöttää, niin! Mutta luut minulla näkyy. Näytän siis orastavasti ruoattomalta afrikkalaislapsiraukalta. Laihuusihannoijat siis saattaisivat vain "huolia" minut, mutta tosiaan tuo söppänä pömppis on ehkä jonkinlainen este.
Se saakin masuni näyttämään isolta, jolloin en tavallaan ole laiha, ja jos kerron painoni masuni pömpöttäessä, niin eihän sitä kukaan usko. Ihannoin mahaani aamuisin = pieni.
"Christa et sä voi painaa niin vähän!" Enpä en. Mutta kun painan, punnitaanko?
Nyt kun paljastin nimeni, niin samalla voisin paljastaa ikänikin. Olen 14 - vasta täyttänyt.
Olen siis seiskalla (joojoo, tiedetääntiedetään;<). Oletan kuitenkin, etten ole muidenkaan mielestä mikään pissis (en ole), ja toivottavasti en vaikuta kovin teiniltäkään?
Olen ehkä ikäistäni... rauhallisempi? En häpeile, koska tiedän tasan tarkkaan sen, ettei kukaan edes välitä siittä, mitä sinä häpeät. Lisäksi myös tupakoinnit ja viinakset on jäänyt multa.
Kuulin myös tänään, kun yksi ikäiseni tyttö puhui vuotta vanhemmalle kaverilleen jokseenkin näin; "mentiin sit sinne ja mä otin yhen siiderin" .... Okei. Kyllä mullakin välillä huvittais vähän ryypätä, mutta en nyt vaan kaveripakosta. Kyllä ehkä tässä parin vuoden sisällä, mutta en jaksa vielä. Ei se ole sellaista. Teininähän sitä kaikki kokeilevat. Enkä osaa edes puhua siittä, miltä musta tuntuu, koska puhuminen on aika vaikeaa näin näppäillen! :)
Jatketaan,
paperista => Christa.
lauantai, 12. huhtikuu 2008
Ei otsikkoa
Olen alkanut piirtämään tosi paljon. Tänne en viitsi piirustuksiani lisätä, sillä minulla ei ole skanneria ja digikameralla kun kuvia ottaa, niin tulee huonoja, lisäksi en haluaisi täyttää tietokonettamme niilläkin kuvilla=)
No joo, nyt on mennyt paremmin. Olemme J:n kanssa hyvissä väleissä. Puhuimme puhelimessa ½tuntia sitten ja J kertoi, että M:n mielestä olen tosi ärsyttävä ja sitä rataa. No ei se mitään, kyllä J on mun puolella, kertoi olevansa. M puhuu selän takana paskaa minusta, mutta se ei merkitse mulle mitään, koska en ole itsekään kauhean pitävä M:stä.
Olen melko väsynyt. Tahtoisin tehdä jotain "kehittävää", mutta äsh, kun ei ole ketään kehittävää seuralaistakaan:) Jospa tyytyisin katselemaan jääkiekkoa ja biisikärpästä.
Tai sitten pyöräilen (liikuntaa, jahh!) J:lle ja keksimme jotain. Saa nähdä. Kellohan on "vasta" seitsemän, niin kyllä sitä ehtii, onhan viikonloppu.
Juolahti mieleen kirjoittaa myös omasta absolutismistani. Olen vasta yläasteella, mutta pahaenteisesti tämä asia kolkuttaa ovelle niin monella tavalla, että sitä ei ymmärräkään.
Monet minun ikäiseni ja vuotta - paria vanhemmat juovat itsensä känniin harva se viikonloppu, oikeastaan jokainen. En ole koskaan ymmärtänyt holin kittaamista, miksi sitä ei voi ottaa harkitusti ja juomatta itseään känniin?
Sitäpaitsi holi on ihan h*lvetin pahaakin!
Omakohtaisesti olen päättänyt, että holi ei ole todellakaan mua varten, se ei ole mikään merkki, että on aikuinen, kun juo alkoholia. Ikäiseni yrittävät olla niin aikuisia, tekevät itsestään niin rumia kauheilla pakkelikerroksilla, tekevät itse lävistyksensä, polttavat röökiä ja juovat viikonloppuisin kaljaa. Ei se tarkoita kypsyyttä. Kypsyys on sitä, kun osaa ottaa vastuuta omista teoistaan ja vaikkapa muuttaa omilleen.
Oikeastaan en voi sanoa olevani absolutisti, vaikka toisaalta sekään ei olisi minulle vaikeaa. On niin kauheaa katsoa toisten kittaavan viinaa kännihakuisesti - järjetöntä?!?
Saatan minä joskus kuppia ottaa, mutta en todellakaan kännihakuisesti, ja tuskin edes yhtä pulloa saatika sitä enempää.
Olen sitä mieltä, että hauskaa voi olla ilman viinaakin!
Ja pysyn sanojeni takana.
Tupakointi on myös sellainen asia, jota tämä pieni ihminen ei vaan voi käsittää!
En ole koskaan neljäntoista ikävuoden aikana maistanutkaan tupakkaa, vetänyt yhtäkään savua henkeen, en kertaakaan.
Olen todella ylpeä itsestäni! Saan ollakin. Se on minusta todella hieno teko.
Päätin, että maistan vasta täytettyäni 18, kun olen aikuinen, ja se on laillista.
Äitini jopa lupasi minulle 200€, kun täytän 18v, mikäli en edes maista tupakkaa.
Tupakointi on sen lisäksi kovin rumaa. Olkoon miten tahansa kaunis tyttö, niin kauneus häviää siinä, kun polttaa! Tietysti tämä pätee myös poikiin. Vaikkakin poika, johon olen ihastunut, polttaa. Tämä on tosiaankin tiukka miinus, jos ajattelisin meidän olevan yhdessä. Vaarantaisin totisestikin sen kahdensadan euron saannin, sillä hajuhan on niin pistävä ja tarttuva, että jos halaisin tätä poikaa, niin silloin haisisin myös itse orastavasti tupakalle.
Jos luitte koko merkinnän, niin ottakaa kantaa tohon kypsyysjuttuun - oletteko samaa mieltä? :) Kypsyysjuttu kursiivilla!:)
Paperista.
No joo, nyt on mennyt paremmin. Olemme J:n kanssa hyvissä väleissä. Puhuimme puhelimessa ½tuntia sitten ja J kertoi, että M:n mielestä olen tosi ärsyttävä ja sitä rataa. No ei se mitään, kyllä J on mun puolella, kertoi olevansa. M puhuu selän takana paskaa minusta, mutta se ei merkitse mulle mitään, koska en ole itsekään kauhean pitävä M:stä.
Olen melko väsynyt. Tahtoisin tehdä jotain "kehittävää", mutta äsh, kun ei ole ketään kehittävää seuralaistakaan:) Jospa tyytyisin katselemaan jääkiekkoa ja biisikärpästä.
Tai sitten pyöräilen (liikuntaa, jahh!) J:lle ja keksimme jotain. Saa nähdä. Kellohan on "vasta" seitsemän, niin kyllä sitä ehtii, onhan viikonloppu.
Juolahti mieleen kirjoittaa myös omasta absolutismistani. Olen vasta yläasteella, mutta pahaenteisesti tämä asia kolkuttaa ovelle niin monella tavalla, että sitä ei ymmärräkään.
Monet minun ikäiseni ja vuotta - paria vanhemmat juovat itsensä känniin harva se viikonloppu, oikeastaan jokainen. En ole koskaan ymmärtänyt holin kittaamista, miksi sitä ei voi ottaa harkitusti ja juomatta itseään känniin?
Sitäpaitsi holi on ihan h*lvetin pahaakin!
Omakohtaisesti olen päättänyt, että holi ei ole todellakaan mua varten, se ei ole mikään merkki, että on aikuinen, kun juo alkoholia. Ikäiseni yrittävät olla niin aikuisia, tekevät itsestään niin rumia kauheilla pakkelikerroksilla, tekevät itse lävistyksensä, polttavat röökiä ja juovat viikonloppuisin kaljaa. Ei se tarkoita kypsyyttä. Kypsyys on sitä, kun osaa ottaa vastuuta omista teoistaan ja vaikkapa muuttaa omilleen.
Oikeastaan en voi sanoa olevani absolutisti, vaikka toisaalta sekään ei olisi minulle vaikeaa. On niin kauheaa katsoa toisten kittaavan viinaa kännihakuisesti - järjetöntä?!?
Saatan minä joskus kuppia ottaa, mutta en todellakaan kännihakuisesti, ja tuskin edes yhtä pulloa saatika sitä enempää.
Olen sitä mieltä, että hauskaa voi olla ilman viinaakin!
Ja pysyn sanojeni takana.
Tupakointi on myös sellainen asia, jota tämä pieni ihminen ei vaan voi käsittää!
En ole koskaan neljäntoista ikävuoden aikana maistanutkaan tupakkaa, vetänyt yhtäkään savua henkeen, en kertaakaan.
Olen todella ylpeä itsestäni! Saan ollakin. Se on minusta todella hieno teko.
Päätin, että maistan vasta täytettyäni 18, kun olen aikuinen, ja se on laillista.
Äitini jopa lupasi minulle 200€, kun täytän 18v, mikäli en edes maista tupakkaa.
Tupakointi on sen lisäksi kovin rumaa. Olkoon miten tahansa kaunis tyttö, niin kauneus häviää siinä, kun polttaa! Tietysti tämä pätee myös poikiin. Vaikkakin poika, johon olen ihastunut, polttaa. Tämä on tosiaankin tiukka miinus, jos ajattelisin meidän olevan yhdessä. Vaarantaisin totisestikin sen kahdensadan euron saannin, sillä hajuhan on niin pistävä ja tarttuva, että jos halaisin tätä poikaa, niin silloin haisisin myös itse orastavasti tupakalle.
Jos luitte koko merkinnän, niin ottakaa kantaa tohon kypsyysjuttuun - oletteko samaa mieltä? :) Kypsyysjuttu kursiivilla!:)
Paperista.
sunnuntai, 6. huhtikuu 2008
Ei otsikkoa
On kyllä tosi huono olo! Nukahdin päiväunet, kaksi tuntia ja nyt heikottaa ihan hirveästi.
En tiedä mistä johtuu. Pitäisi kai syödä, mutta ei kyllä ole mitään syötävää täällä.
Sen lisäksi pitäisi lenkittää vielä tuo ihana koirani♥
Sanoin Jiille, että se on aina Miin kanssa - vastaus:
jep hän on naapurini minun
Voi, voinhan minäkin mennä naapuriini niin!
Vituttaa vaan sellainen, tuollainen juuri.
En tiedä.
En tiedä mistä johtuu. Pitäisi kai syödä, mutta ei kyllä ole mitään syötävää täällä.
Sen lisäksi pitäisi lenkittää vielä tuo ihana koirani♥
Sanoin Jiille, että se on aina Miin kanssa - vastaus:
jep hän on naapurini minun
Voi, voinhan minäkin mennä naapuriini niin!
Vituttaa vaan sellainen, tuollainen juuri.
En tiedä.
sunnuntai, 6. huhtikuu 2008
Pettymyksiä.
Koko päivä yksin kotona. Ei se tunnu edes pahalta, mutta se on niin yksinäistä. Olen varmaan koko päivän koneella ja itken. Mulla on vierinyt vartin sisällä enemmän kyyneliä kuin koskaan. Ne kyyneleet oli isoja.
Mä olen niin surullinen. Pettynyt kavereihin.
Mä pyysin "erästä" kaveria tänne, voisin käyttää hänestä nimeä Jii.
Jiin piti tulla tänne, tai se oli niin, että se saattaa tulla. Se menikin "Mii":lle ja niillä oli hauskaa.
Eikä se sitten tullutkaan. Jii on kai parempi kaveri minun kanssa, mutta miten se sitten aina on Miin kanssa?
Ne on aina kahdestaan. Niillä on hirveästi yhteiskuvia ja aina hauskaa kahdestaan.
Ehkä mun pitäis jo luovuttaa. Jii on aina Miillä.
Sisko kertoi tänään, että ne muuttaa sen poikaystävän kanssa erilleen. Sen poikaystävä on todella mukava.
Me tullaan niin hyvin toimeen. Mä pelkään, että eroaako ne. En tiedä. Se sanoi, että ei jakseta toisiamme. Miksi se tapahtui tänään? Ne olivat päättäneet, että muuttaa erilleen, kun löytävät sopivat asunnot.
Mä en halua! Ei ole kyse mun tahdosta, mutta miksi. Miksi. Miksi.
Olen itkenyt. Olen miettinyt, mitä olen tehnyt väärin.
On ihastuskin, mutta se taitaa hiipua, sillä tiedän, että ei se kuulu tähän elämään.
Olen väsynyt tähän kaikkeen.
Enkä tahtoisi valittaa, mutta olen
mykkä ja voimaton
Rakkaudella,
Paperista
Mä olen niin surullinen. Pettynyt kavereihin.
Mä pyysin "erästä" kaveria tänne, voisin käyttää hänestä nimeä Jii.
Jiin piti tulla tänne, tai se oli niin, että se saattaa tulla. Se menikin "Mii":lle ja niillä oli hauskaa.
Eikä se sitten tullutkaan. Jii on kai parempi kaveri minun kanssa, mutta miten se sitten aina on Miin kanssa?
Ne on aina kahdestaan. Niillä on hirveästi yhteiskuvia ja aina hauskaa kahdestaan.
Ehkä mun pitäis jo luovuttaa. Jii on aina Miillä.
Sisko kertoi tänään, että ne muuttaa sen poikaystävän kanssa erilleen. Sen poikaystävä on todella mukava.
Me tullaan niin hyvin toimeen. Mä pelkään, että eroaako ne. En tiedä. Se sanoi, että ei jakseta toisiamme. Miksi se tapahtui tänään? Ne olivat päättäneet, että muuttaa erilleen, kun löytävät sopivat asunnot.
Mä en halua! Ei ole kyse mun tahdosta, mutta miksi. Miksi. Miksi.
Olen itkenyt. Olen miettinyt, mitä olen tehnyt väärin.
On ihastuskin, mutta se taitaa hiipua, sillä tiedän, että ei se kuulu tähän elämään.
Olen väsynyt tähän kaikkeen.
Enkä tahtoisi valittaa, mutta olen
mykkä ja voimaton
Rakkaudella,
Paperista
