Koko päivä yksin kotona. Ei se tunnu edes pahalta, mutta se on niin yksinäistä. Olen varmaan koko päivän koneella ja itken. Mulla on vierinyt vartin sisällä enemmän kyyneliä kuin koskaan. Ne kyyneleet oli isoja.
Mä olen niin surullinen. Pettynyt kavereihin.

Mä pyysin "erästä" kaveria tänne, voisin käyttää hänestä nimeä Jii.
Jiin piti tulla tänne, tai se oli niin, että se saattaa tulla. Se menikin "Mii":lle ja niillä oli hauskaa.
Eikä se sitten tullutkaan. Jii on kai parempi kaveri minun kanssa, mutta miten se sitten aina on Miin kanssa?
Ne on aina kahdestaan. Niillä on hirveästi yhteiskuvia ja aina hauskaa kahdestaan.
Ehkä mun pitäis jo luovuttaa. Jii on aina Miillä.

Sisko kertoi tänään, että ne muuttaa sen poikaystävän kanssa erilleen. Sen poikaystävä on todella mukava.
Me tullaan niin hyvin toimeen. Mä pelkään, että eroaako ne. En tiedä. Se sanoi, että ei jakseta toisiamme. Miksi se tapahtui tänään? Ne olivat päättäneet, että muuttaa erilleen, kun löytävät sopivat asunnot.
Mä en halua! Ei ole kyse mun tahdosta, mutta miksi. Miksi. Miksi.

Olen itkenyt. Olen miettinyt, mitä olen tehnyt väärin.
On ihastuskin, mutta se taitaa hiipua, sillä tiedän, että ei se kuulu tähän elämään.

Olen väsynyt tähän kaikkeen.
Enkä tahtoisi valittaa, mutta olen
mykkä ja voimaton

Rakkaudella,
Paperista